Tervetuloa lukemaan LC Leikkikentän ensimmäistä osaa! :3

Tässä näette Rouva Von Raahen, sylissään lapsenlapsensa, Mikael Raahe. Merissa oli tiukka emohahmo, mutta silti hyvin lempeä. Hän rakasti Mikaelia kuin omaa lastaan, oman lapsensahan hän oli menettänyt jo muutama vuosi sitten.

Merissa oli myös todella huolehtivainen. Pieni Mikael ei saanut edes mennä yksin ulos leikkimään, aina piti olla juuri Merissan valvomassa pienokaista. Jos Mikael meni vähänkin liian lähelle uima-altaan reunaa, Merissa pomppasi pystyyn huutaen epätoivoisesti ja rientäen sitten Mikaelin luo. Mutta toisaalta, olihan tuo huolehtivaisuus ihan ymmärrettävääkin.

Vuodet kuluivat ja Mikaelista kasvoi suloinen poikalapsi. Merissa jatkoi huolenpitoaan tavalliseen tapaan, koulu tuotti ennen näkemätöntä stressiä hänelle. Kun Mikael aamulla lähti kouluun, niin ei Merissa voinut tehdä muuta kuin kävellä hermostuneena edes taas, kunnes Mikael lopulta iltapäivällä palasi. Mikaelin ja Merissan välillä säilyi silti lämmin ja vahva suhde.

Merissa ei ede huomannut vuosien vierivän, kun Mikael oli venähtänyt jo komeaksi teiniksi. Mikael oli varsin leikkisää ja kilttiä sorttia, hän teki kuten mummi käski ja tykkäsi myös osoittaa huomiotaan häntä kohtaan. Mikael jopa suostui käyttämään Merissan pyytämiä vaatteita.

Ei se edes haitannut Mikaelia, vaikkei tämä pääsisi muiden teinien mukana stadiin, saisi jäädä koulun jälkeen kavereiden kanssa ulos ja niin pois päin, ainoastaan Mikaelin vanhemmat kiinnostivat häntä. Ketkä ne olivat? Oliko he vielä elossa? Merissa kuitenkin piti suunsa tiiviisti supussa, ärähti vain kun Mikael mainitsikin jotain asiasta.

Parin kuukauden kuluttua Merissa kuitenkin sairastui, olihan hän jo yhdeksääkymmentä vuotta hipova vanha, stressaantunut nainen. Mikael lopetti ylä-asteen ja vietti mumminsa luona paljon aikaa, hän halusi olla Merissan luona viimeiseen asti. Eräs ilta Merissa jopa kertoi jotain pientä Mikaelin vanhemmista; "Molemmat ovat kuolleet, eivät he sinua halunneet". Se jos mikä sattui Mikaeliin. Lopulta Merissan aikakin koitti. Mikael oli nukahtanut nojaamaan sänkyyn, kun kuuli rahisevan hengityksen ja kapsahti hereille. Kyyneleet valuen Mikael kertoi rakastavansa mummiaan, vaikka tämä olisikin poissa. "Mikael, luotan sinuun, perusta oma perhe ja aloita uusi aika suvussamme. Rakastan sua." Merissa kähisi viimeisillä voimillaan ja lopulta valahti velttona sängylle.

Päivät kuluivat ja lopulta pieni hymykin nousi Mikaelin huulille. Mummin sanoissa oli perää. "Perusta oma perhe.. Aloita uusi aika suvussamme." Mikael kuiski itsekseen. Hän tekisi jotain heti, kun kasvaisi aikuiseksi. Hän myisi tämän kartanon, muuttaisi uuteen kaupunkiin, vaihtaisi sukunimensä ja.. Niin.

Ja lopulta se Mikael myös kasvoi, komea nuori mies. Mikael sai melko hyvät rahat kartanosta, myydessään sen kiinteistönvälittäjän kautta eräälle nuorelle pariskunnalle. Mikael aloitti matkansa kohti tulevaa kotikaupunkiaan, Belladonna-Poukamaa. Se oli melkein maan toisella laidalla, hyvä niin. Matkalla sinne Mikael myös vaihtoi sukunimensä, enää ei ollut Mikael Raahe, nyt oli Mikael Leikkikenttä.

Tässä näette Mikaelin uuden kodin. Rakennukseen tosin meni sen verran rahaa, että sisustus on vielä hiukan keskeneräinen. Mikael halusi välttämättä lammen pihalleen, hän oli aina unelmoinut kalastuksesta. Se tosin ei ollut tullut kuulonkaan, Merissa oli pelännyt hänen hukkuvan.

Tässä näette pohjapiirrustuksen, sisustus todella jäi kesken. Mutta kyllä se vielä joskus loppuun saatetaan, heti kun rahaa vähän siunaantuu.

Heti ensimmäisenä Mikael ryntäsikin kalastamaan, olihan se hänen unelmansa.. Pikkupojasta lähtien. Ei Mikael kuitenkaan kauaakaan ehtinyt kalastaa, kun hän huomasi kolmen hengen joukon saapuvan talonsa eteen.

Mikael tervehti iloisesti näitä tyyppejä. Kahdella perimmäisellä näytti olevan jotain sutinaa, sydänten lentelystä päätellen. Huomatessaan edessään seisovan kauniin naisen, Mikael olisi voinut pyörtyä.. Niin kauniskin!

Kuten huomaatte, Mikaelille olis voinut koitua harmia, jos hän olisi tähän väliin tunkenut. Ei hän kyllä halunnutkaan, muuan Katri Kaari hänen vieressään kiinnosti paljon, paljon enemmän.

Mikael alkoikin oitis melko ujosti tutustumaan tähän Katriin. Joka väliin hänen oli kuitenkin kehuttava Katria, tämän hiuksia, silmiä, vaatteita.. Voi että.

Katri näytti nauttivan Mikaelin seurasta ihan yhtä paljon, kun Mikael Katrin seurasta. Heillä vaikuttikin menevän hyvin, ja päivä senkun lipui pidemmälle ja pidemmälle.

Nopeasti myös ensisuudelma tapahtui. Ei Mikaelin tarvinnut kuin ujosti kumartua eteenpäin, kun jo tunsikin Katrin huulet omillaan. Aws

 Loppu ajan tämä nuoripari ei voinutkaan pysyä erillään, kunnes Katri lopulta ilmoitti, että hänen pitäisi mennä töihin. Haikein mielin Mikael hyvästeli ensi rakkautensa ja jäi katsomaan unelmoiden tämän perään.

Seuraavaksi hän päättikin hankkia työpaikan. Kuten muuten huomaatte, Mikaelilla oli jo jonkin aikaa uudet vaatteet. Hänen tavoitteensa on perhe ja elämäntoiveena kohota lainvalvonnan huipulle. Lehdestä löytyikin heti oikea ura, ja siitäkös Mikael oli riemuissaan.

Eräs päivä, taino, sanotaan ilta. Joka tapauskessa, eräs ilta Mikael oli onkimassa jälleen kerran, kun huomasi Katrin kävelevän talon ohi. Katri ei edes tuntunut huomaavan häntä, vaikka tapaamisesta olikin vasta pari päivää. Mikaelin hihkaistessa vähän liian innokkaasti, Katri kumminkin säntäsi tämän luo tunnistaessaan miehen.

Nopeiden tervehtimissuudelmien jälkeen Mikael aloitti puheensa. "Katri-kulta, tiedän että me ollaan tunnettu vasta vähän aikaa ja kaikkea, mutta mä oon miettiny näinä parina päivinä.. Muuttaisitko mun luokse, Katri?"

Ja tottakai Katri muutti! Tässä näette hänen uuden tyylinsä, nätti neito on. Mukanaan Katri toi 16 000§, ei ihme että näytti kolmea merkkiä Mikaelin kysyessä tämän raha-tilannetta. Katri oli myös perhetavoitteinen, elämäntoiveena että 6 lapsista menis naimisiin.. Krääh.

Iltasella Mikael jo ehdotteli ties mitä, Katri tosin ei aluksi niinkään pitänyt tästä, ilmeestä päätellen. Noh.. Saas nähdä.

Aamulla Katri tunsi kamalan huonoa oloa, häntä oksetti ja pyörrytti ja silmissä sumeni aina välillä. Hän ei kuitenkaan turhaan viitsinyt huolestuttaa Mikaelia, joka hyppi kaiket päivät hyppynarua kohottaakseen kuntoa ja loppu ajan kalasti.

Parin päivän kuluttua Katrin pahoinvointiin löyty syy, hän oli raskaana. Katri raivostui suunnattomasti, ei hän halunnut pientä kiljuvaa kääröä, hän oli vasta parikymppinen!

 

"Senkin sika! Kato mitä oot menny tekeen!" Katri ärjyi juostessaan juuri töistä tulleen Mikaelin luo. "Mitä ihmettä? Mitä oon tehny?" Mikael ihmetteli. "No kato mun vatsaa! Oon raskaana!"

Mikaelin ilme kirkastui kuullessaan Katrin sanat. "Ootko sä.. raskaana?" Hän innostui. "Joo.." Katri mutisi, vieläkin melko peloissaan ja hämillään.

Mikael ei tajunnut Katrin kiukuttelua, raskaus oli hyvä asia. He voisivat hankkia nuorina pari lasta ja keskittyä loppuelämänsä työhön ja lasten kasvatukseen.. Eikö se niin mennyt? Olihan Katrikin perhetavoitteinen.

Yöllä Katrin kömpiessä sänkyyn nukkumaan, hän painautui Mikaeliin kiinni ja huokaisi. Katri luuli Mikaelin jo nukkuvan, vaan eipä tämä nukkunut. Mikael hymyili itsekseen ja päätti antaa Katrille aikaa ajatella, toki raskaus vaatisi vähän miettimistä.

Aamupalalla Katri istuutui Mikaelin vierelle, hymyillen kuin naantalin aurinko. "Mikael.. Olen miettinyt." Hän aloitti hymyillen. "Raskaushan on hyvä asia! Haluan ainaki tusinan lapsia."

"Niinkö?" Mikael ilostui. Katrin nyökkäillessä iloisesti, Mikael päästi ilmoille parin intiaanikiljahduksen.

Ja näin pienen perheemme arki sujui. Katri nukkui myöhään päivään, nautti kunnon kylvyn, söi, nukkui torkut, söi ja loppu ajan hän luki vauvojen hoidosta ja lasten kasvatuksesta. Mikael taasen kuntoili, nukkui, kävi töissä, kalasti, kuntoili.. Jep.

Katri oli innostunut myös maalauksesta. Hän oli saanut kaikki vauvakirjat luettua, joten jäi ylimääräistäkin aikaa. Kuten huomaatte, masukin on jo kasvanut huimasti.

Samana iltana Katrin maalatessa, ilmestyi äkkiä töistä palannut Mikael tämän luo. "Katri.." Hän aloitti polvistuen. "Tuletko vaimokseni?"

Toki Katri suostui, todella romanttisesti olohuoneessa pyjama päällä, noh, ajatus ja suostuminen se tärkeintä on.

Siinä samalla pari päätti mennä myös naimisiin. Pian vauvakin syntyisi ja toki sille ja Katrille haluttiin oikea sukunimi. Sanokaa hyvästit Katri Kaarelle, täältä tulee Katri Leikkikenttä!

Ja se avioituminen todella kannatti, vielä samana yönä Katri heräsi kamalaan tunteeseen. Synnytys oli alkanut. Katri kiljui viimeistä päivää ja sai Mikaelinkin heräämään, ihme kyllä. Ja ensimmäinen osa päättyykin tähän >:3 Seuraavassa osassa selviää, millainen vauveliini sieltä tuleekaan. Kommenttia toivon, kysykää ladattuja, pyytäkää linkitystä, risuja ja ruusuja jaja.. Niin. :D